Itsensä haastaminen ja mukavuusympyrän rikkominen toi mukanaan unohtumattoman matkan.
Belgialaispariskunta Lisa Van den Berghe ja Glenn Aelbrecht taittavat matkaa polkupyörillä Euroopassa. He ovat lähteneet matkalle viime vuoden kesäkuussa ja kilometrejä on kertynyt vajaat 15 000.
Belgiasta lähdettyään he suuntasivat Sveitsin kautta Ranskaan, Portugaliin ja Espanjaan. Barcelonasta he ottivat laivan Sardiniaan ja matkustivat sieltä edelleen laivalla Italiaan. Matka jatkui Adrianmeren yli Albaniaan, Montenegroon, Unkariin, Slovakiaan ja siitä edelleen ylöspäin kohti Suomea.
He saapuivat Suomeen noin syyskuussa ja jatkoivat matkaa kohti pohjoista lokakuun alussa. Tällä hetkellä pariskunta on Norjassa työskentelemässä huskyfarmilla. Tämä siis lyhyesti heidän matkanteostaan.
Tapasin Lisan ja Glennin heidän matkan varrellaan Otavassa syyskuun puolella. He olivat juuri silloin niin sanotusti koitiutuneet Korppivuori Adventures yrittäjä Mikael Torppan luokse kuuden päivän melontaretkeltä Puulalta.
– Reissu oli aivan mahtava. Maisemat olivat todella kauniita ja verrattuna Baltian maihin täällä on paljon kivimuodostelmia. Kun järvelle laskeutui hiljaisuus, se oli jotenkin huumaavaa, Lisa kuvailee.
Hän kuvailee tunnetta sanalla ”dizzy”. Ympäristö siis todella hiljeni, eikä missään liikkunut ristin sielua. Rantojen mökit olivat kuin hylättyjä eikä muita melojia näkynyt.
Melonta eroaa heidän normaalista matkanteostaan siinä, että kumppani on koko ajan todella lähellä. Pyöräillessä tai vaeltaessa voi ottaa omaa tilaa, mutta samassa kajakissa ollessa täytyy työskennellä jatkuvasti yhdessä päästäkseen päämäärään.
– Emme ole reissun aikana meloneet missään ja luulemme, että emme olisi voineet valita parempaa paikkaa. Ajattelimme, että kun tulemme Suomeen järvien keskelle, niin onhan meidän pakko kokea se, pariskunta kertoi.
Vuokrakaluston lisäksi Mikael suunnitteli heille parhaan reitin nähtävyydet huomioon ottaen. Hän oli koko ajan tavoitettavissa hätätilanteen varalta ja kävi myös pariin otteeseen tapaamassa melojia matkan varrella.
Seurustelua Lisalla ja Glenillä on takanaan viisi vuotta, joista nyt puolitoista he ovat olleet tien päällä. He kokevat, että tämä seikkailu tekee heistä parina vahvempia.
– Tässä ollaan todella tiivisti yhdessä, eikä riitelylle ole varaa. Jos riitaa tulee, se on pakko sopia nopeasti, koska tarvitsee toista jatkuvasti. Kotona pystyit vaan sanomaan moikka ja laittamaan oven kiinni, Lisa pohtii.
He ovat myös oppineet lukemaan toisiaan ilman sanoja. Glenn kertoo tietävänsä, milloin Lisa tarvitsee taukoa tai mikä etappi oli liikaa. Koko matkan aikana he ovat olleet yhden yön erossa. Pääsääntöisesti he nukkuvat teltassa, mutta yöpyvät myös katon alla kun saavat siihen mahdollisuuden.
– Teltassa on tullut kotimme. Mihin vain laitamme sen, niin paikka tuntuu kodilta, pariskunta hymyilee.
Suomalaiset ovat belgialaisten mukaan ystävällisiä, mutta hitaita syttymään. Kun kipinä keskustelulle syttyy, niin juttua kyllä riittää.
– Esimerkiksi Turkissa saattoi olla niin, ettet päässyt jatkamaan matkaa, koska ihmiset tarjosivat teetä, leipää ja mitä ikinä keksivätkin.
Pyöräilijät olivat pyytäneet lupaa laittaa teltan suomalaisten puutarhaan, koska runsaat sateet olivat kastelleet joka paikan ja vettä oli runsaasti luonnossa. Hieman oudoksuvien katseiden jälkeen he saivat luvan.
– Kun sitten aloimme jutella, niin kohta saimme kutsun saunaankin, Glenn muistelee hymyillen.
He kuulivat tutuiltaan, että Suomi on ”flat” eli tasainen ja ehkä puhekielessä kuvailtuna lättänä. Sitä maa ei kuitenkaan heidän mielestään todellakaan ole. Mikael arvelee, että näin sanoneet ovat voineet olla käymässä Pohjanmaalla.
Lisä kertoo, ettei heidän elämässään Belgiassa ollut mitään vikaa, mutta matkanteko eri maiden halki on avartanut näkemystä ja sen seurauksena on vaikea sanoa minne he haluavat lopulta asettua.
– On ollut mahtavaa huomata kuinka ihmiset elävät ja siitä on saanut itsekin niin paljon ideoita tulevaisuuteen.
Lisa myös huomauttaa jopa hieman pelkäävänsä arkea. He eivät tarkkaan osaa sanoa milloin aikovat lopettaa reissaamisen. Se riippuu omasta tahdosta, taloudesta, kelistä ja terveydestä.
– Minä aina sanon, että pyörä päättää minne mennään. Olemme päättäneet, että lopetamme jos jompikumpi on kahden viikon ajan sitä mieltä, ettei tämä ole kivaa, Lisa jatkaa.
Kysyttäessä matkan kohokohtia, molemmat naurahtavat ja katsovat toisiaan. He toteavat kuulevansa aina saman kysymyksen. Vaikka kauniita paikkoja on ollut monia, niin matkasta ikimuistoisimman on kuitenkin tehneet ihmiset.
– Näemme uutisissa koko ajan kaikkea pahaa ja meitä varoitellaan pahoista ihmisistä. Olemme nähneet ja kohdanneet kuluneen vuoden aikana niin paljon ystävällisyyttä sekä anteliaisuutta, että usko ihmisten hyvyyteen on kasvanut, Glenn kertoo.
Maailma on heidän sanojensa mukaan muutenkin avautunut. Matkanteko polkupyörällä on suurentanut maapalloa.
– Tuntuu, että jo Euroopalla on paljon enemmän tarjottavaa kuin mitä annetaan ymmärtää. Turistikohteisiin matkustamisessa ei ole mitään pahaa, mutta maailma pienenee matkustettaessa lentokoneella.
EMMI MUSTONEN